Älä hyväksy sopimusjargonia

Usein sopimuksia lukiessa ei voi välttyä ajatukselta, etteikö tätäkin olisi voinut sanoa selkeämmin. Lakijargoni on sopimusammattilaisten perisynti. Yleisin sopimusriitojen syy on erimielisyys sopimuksen sisällöstä, eli siitä mistä sopimuksella on tarkoitettu sopia. Lakijargoni ei ainakaan paranna tätä ongelmaa. Mielestäni hyvä sopimus on selkeä ja selkokielinen. Useimmiten sopimuksia käyttävät henkilöt, jotka eivät ole ”lajijargonin ammattilaisia”, mutta sopimuksia laativat ovat.

Tässä on vapaasti käytettäväksi väitepari, joiden avulla sopimusten selkeyttä ja käytettävyyttä voidaan lisätä. Kysymys on siitä missä ajassa olevalle sopimus kirjoitetaan. Sopimuksen kirjoittajan tulisi käyttää aikakonetta ja siirtyä ajatuksissaan tulevaisuuteen. Sopimuksessa on yleensä kuitenkin kysymys siitä, että se mistä tänään sovitaan, toteutetaan huomenna eikä päinvastoin.

Sopimuksen voimaansaattaminen vs. onnistunut sopimuksen toteuttaminen

Usein sopimuksen laatijan näkökulma pysähtyy sopimuksen voimaansaattamishetkeen. Tällä en tarkoita sitä, etteikö sopimuksessa olisi lausekkeita, jotka ovat sopimukseen sisällytetty tulevia tapahtumia silmällä pitäen, kuten vaikkapa sopimussakko tai sopimuksen päättäminen.

Tarkoitan sitä, että asettamalla näkökulman sopimuksen voimaansaattamishetkeen, on helppo kirjoittaa sopimus, jonka molemmat osapuolet ymmärtävät samalla tavalla sen allekirjoittamishetkellä. Usein sopimuksen laatija on vielä paikalla selventämässä sopimusta ja sen sisältöä sopimuksen allekirjoittajille. Siinä voi tuntea itsensä oikein erikoisosaajaksi, kun selventää omia koukeroitaan tavalliselle pulliaiselle, ymmärtämättä että koko ongelma onkin laatija itse. Lähtökohtaisesti aika hullu yhdistelmä. Samalla vaivalla sopimuksen voisi kirjoittaa myös selkokielellä.

Siirtymällä hetkeksi sopimuksen allekirjoittajan housuihin, muutaman vuoden päähän, auttaa käyttämään selkeää kieltä, jonka voi ymmärtää ilman että sopimuksen laatija on vieressä tulkitsemassa kirjoittamaansa sopimusta. Tai näin ainakin pitäisi. Sopimuksen laatijan tulisikin siis kyetä siirtymään sopimuksen käyttäjän housuihin. Se ei ehkä ole kovin helppoa, jos ei ole itse siinä tilanteessa koskaan ollut. Älä siis ikinä suostu käyttämään sopimusta, minkä sisällöstä et ole ihan varma. Perusteluksi ei riitä se, että se on juristin tai muun asiantuntijan kirjoittama. Sopimus ei tokikaan voi olla kerronallista tekstiä, vaan tietty täsmällisyys on pakko säilyttää, mutta sen voi tehdä myös selkokielellä.